“Vara”-vanhemman huomioita perheen uniasioista
Pääsen aina välillä lapsiperheisiin hoitamaan kummilapsia tai muuten läheisiä tenavia. Näin vanhemmat pääsevät lomailemaan tai hoitamaan muita asioitaan välillä vailla lapsivastuuta. Se on itselle joka kerta yhtä palkitsevaa – ja yhtä väsyttävää :-D.
Tätä kautta pääsen siis kiinni siihen arkeen, jota suuri osa ihmisistä elää päivästä toiseen. Liian aikaisia aamuherätyksiä (ei toki aamuihmiselle, mutta minulle ja teini-ikäisille kyllä!) ja illalla ajoissa vuoteeseen menon valvontaa, jotta unta tulisi tarpeeksi kullekin. Mielessä pyörii nyt moniakin kirjoitusaiheita, mutta juuri nyt mietin vuorokauden riittävyyttä esimerkiksi treeneihin, kouluun, uneen ja vielä sitten ihan siihen nuoren elämään.
Rytmin mukaan eläminen on kivempaa kuin kellon seuraaminen!
Kun kello ei meinaa riittää kaikkeen!
Eniten itseäni mietityttää tällä erää treenaavat lapset. Silloin, kun lapsi on lahjakas ja on itse valinnut tavoitteellisen treenamisen jossain urheilulajissa, on ajoitukset mielestäni aika pielessä! Ymmärrän, miten vaikeaa on sovittaa treenipaikkojen varaukset, eri käyttäjät jne, mutta silti!!! Esimerkkinä juuri teini-iän saavuttanut tyttö, joka on valittu maajoukkueen uintiryhmään.
Viikottaisia treenejä on neljät ja kesto on matkoineen pahimmillaan 5 tuntia. Eikä tässä vielä kaikki – keskiviikkona iltatreenistä tyttö haettiin kotiin vasta klo 22 jälkeen! Samoin tänään perjantaina iltatreeni loppuu klo 19 jälkeen. Siitä sitten tunnin matka kotiin ja suoraan nukkumaan – koska lauantai-aamuna joutuu jälleen heräämään ennen klo 5.00 että ehtii junalla aamutreeneihin seitsemäksi!!! Ei ihme, että tyttö tänä aamuna tuumasi kouluun lähtiessään klo 7 maissa, ettei millään jaksaisi….
Väsymys vie voimat ja tehon opiskelusta.
Olen oikesti huolissani, miten lapset jaksavat tätä ja mihin tämä johtaa aikuisuudessa. Tiedän, että liikunta on aivan loistava harrastus ja antaa mm. voimia, ystäviä, mahdollisuuksia, itseluottamusta ja purkaa mielestä turhia kuormia. Minulla ei ole näihin aikaa koskeviin huoliini suuria viisaita vastauksia, mutta ainakin halusin nostaa asian tässä blogissa esille, kun se univaje vaan kertakaikkiaan on NIIN vakava asia. Nuorena jaksaa ja keho sekä mieli joustavat paremmin, tiedän tämänkin, mutta univaje on etenkin oppimiselle, muistille ja ylipäätään kognitiivisille kyvyille, myrkkyä yhtähyvin nuorella kuin aikuisellakin.
Vastuu on meillä aikuisilla, vanhemmilla, kouluilla, urheiluseuroilla ja sillä, mitä haluamme lapsistamme tulevan.
Valinnat ja päätökset vaikuttavat moneen.
Olen Uniliiton ja Suomen Unettomien myötä mukana vaikuttamassa osaltani unta ja vireyttä edistäviin asioihin. Otan nämä asiat vakavasti ja lupaan tehdä parhaani liiton toiminnassa asian nostamiseksi esille.
Samoin Virvote Vapaudu Väsymyksestä työssämme pääsemme aina välillä kouluille puhumaan vireyden ja unen voimasta. Kertokaa tekin omista kokemuksistanne aiheesta, antakaa palautetta mielipiteestäni – näin päästään kehittämään asioita yhdessä!
Kuitenkin näin pohdintojeni lopuksi: Kivaa harrastustoimintaa liikunnan parissa, unesta ja palautumisesta huolta pitäen, ihan kaikille!
Päivi